Kulttuuria, kulttuuria

Kultturelli viikonloppu! Olen majaillut Tampereella yli kuukauden, ja joka viikonloppu on käynyt niin, että on ollut kaikenmaailman kissanristiäisiä, niin maalla kuin merellä, ja ajatus kulttuuriharrastuksista on jäänyt vain haaveeksi. Tällä kertaa päätimme ystäväni Ilonan kanssa nauttia viikonlopun eri kultturialojen parissa. Kierroksemme alkoi todella lupaavasti bonuskirppikseltä, joka sattui sopivasti matkan varrelle (ok heti poikkesimme nyteishoppailla- viikonlopun ohjelmasta). Ja kuten arvata saattaa, niin jotainhan sieltä mukaan tarttui; salsahame, Minni-kengät (sandaalit, 0,50 €), Dostojevskin Anna Karenina -romaani sekä Mikki-minipalapeli. En oikeasti ymmärrä, mikä Disney-kausi minulla on meneillään, kun vasta bongasin sen Hessun ja nyt noi Minni-kengät ja palapeli. Ja pakko tunnustaa, että meinasi se sellainen Mikki-pehmo lähteä mukaan. Olisi vissiin pitänyt lähteä Pariisin Disneylandiin kesätöihin.



Kävin myös ensimmäisen kerran siellä legendaarisessa Yesterday-vintagekaupassa. Ja voi mikä aarreaitta! Hintataso oli kyllä aika korkea, mutta pakkohan siellä on vielä käydä shoppailemassa. Tulipa sitten koettua tämä spesiaali asiakaspalvelukin; heti ovelta meille oltiin ojentamassa kenkiä sovitteelle. Ja voin kyllä sanoa, että varmasti tämä puodinpitäjä olisi pukenut sinut päästä varpaisiin, jos mahdollisuus olisi annettu.

Ok, ja nyt siihen viralliseen kulttuuriosuuteen. Akateemisessa oli Katja Kallion kirjailijahaastattelu, jota kävimme kuuntelemassa. Ei nyt kuulu mihinkään suosikkikirjailijoihin, mutta molemmat hänen romaaninsa Kuutamolla ja Sooloilua löytyvät kyllä kirjahyllystäni. Yllätyin suuresti, että haastattelua kuuntelemassa oli vain kourallinen ihmisiä. Aika surullista, että tällaiset kirjailijatapahtumat eivät kiinnosta ihmisiä. Katja Kallion haastattelu käsitteli lähinnä hänen uutta romaniaan Karilla ja sen kirjoittamisprosessia ja henkilöhahmojen syntytapaa. Uteliaisuudesta päätimme ostaa Kallion uuden kirjan, joka kuulemma on vakavampi teos kuin edeltäjänsä. Ja kun olimme menossa pyytämään signeerausta, viuhahti kirjailija kiireesti meidän ohitsemme, ja näin jäi omistuskirjoitukset sitten saamatta. Harmitti sinällään, kun Akateemisessa vielä infottiin, että Katja signeeraa kohta kirjojaan tässä pisteessä, ja kun saavumme paikalle, niin koko tilaisuus on ohi. Että sillä tavalla.

Ensimmäisestä kulttuurikohteesta selvinneenä päätimme leputtaa jalkojamme Coju-kahvilassa, jossa on sitä kitchkrääsää myytävänä. Siitä poikkesimme tien toiselle puolelle Keskusgalleriaan katsomaan Thérèse Österholmin populääritaidetta sekä Jari Antilan poltettuun puupintaan tehtyä taidetta.

Ja vielä kulttuurinälkäisinä suunnistimme illalla loppuunmyytyyn Stand up -iltaan Yo-talolle. Minulle tämä stand up on ihan uusi maailmansa, olin siis neitsytmatkalla. Ehdottomasti suosikikseni nousi illan isäntä Ilari Johansson, joka oli siis kertakaikkiaan ihan loistava, mahtava ja ennen kaikkea niin charmikas. Ei ihmekään, että väliajalla joku neitonen innostui ostamaan Eskimo-jäätelöpuikon herra charmille. Tosin pientä kuittailuahan siitä seurasi. Naurettua tuli siis niin makeasti, että poskilihaksiin sattuu. Ilta jatkui vielä stand upin jälkeen skumpalle. Mutta siis mukava päivä kokonaisuudessa.

maisemia Ilonan parvekkeelta...


Tänään ohjelmassa on ollut lisää taidetta. Tampereen taidemuseossa on eilen avautunut uusi Pop Art -näyttely, jota oli ihan pakko päästä katsomaan. Näyttely koostuu 80 Lilja Art fund Foundationilta lainatusta poptaideteoksesta. Luvassa oli siis popahtavaa värien leikkiä. Suosikikseni nousi James Rosenquistin seuraava työ, The Facet.

James Rosenquist, the Facet

Roy Lichtenstein, kuva

Taidemuseosta poikkesimme vielä Metsoon Muumilaaksoon. Rakastan niin Tove Janssonin kuvitusta ja värien käyttöä. Heti tekee mieli syöksyä maanantaina Metsoon hakemaan pino muumikirjoja ja heittäytyä hetkeksi arjesta mielikuvituksen tuudittavaan maailmaan. Itse asiassa saattaapa olla että pian luen eräässä tapahtumassa lapsille muumisatuja... passaa kyllä minulle. Loistava paikka tämäkin, ja siellä tv-huoneessa oli aivan mahtavia "säkkituoleja", joissa me väsyneet rellestäjät levähdimme... Nyt aika jatkaa sunnuntai-iltaa uuden Trendin ja Katja Kallion romaanin parissa. Miksi nämä viikonloput sujahtavat aina näin vauhdilla?!!



Viikonlopun lookkeja...


Kuvissa keltainen jakku ja musta hame H&m, alla olevassa vasemmanpuoleisessa kuvassa tunika Lindexin alekorista. Viereisen kuvan farkkutakki kirpparilta 3€, siniset kengät dinsko.

Muotibloggarin ABC

Oi ihana aurinko, tänään kelpasi astella Tampereen katuja ihanassa vihreässä mekkosessa ja koroissa. Ympärillä ihmiset nautiskelivat kauniista kevätpäivästä hymysuin. Niin myös minäkin. Tällaisina päivinä arjen rutiineista poikkeaminen on sallittua, kesken työpäivän on siirryttävä nauttimaan ulkoilmaan reilusti pidennetyä kahvipaussia. Illalla viluisesta olosta välittyy näiden salakavalien kevätpäivien kirous; liian aikaisin, liian vähällä vaatteella.





















Kuvassa ihana Mukavan mekko, laukku bongattu tänään kirppikseltä 2,50 eurolla!!! Oon niin etsinyt juuri tällaista.
Viime viikonlopun aikana lueskellessani junassa uusinta Elleä, Trendiä ja Vogueta aloin miettimään tätä nykyään paljon mediassakin huomiota saanutta muotibloggaamista, ja sitä mitä muotiblogin pitäjältä oikein vaaditaan. Seuraavaa listausta sain aikaiseksi. Listaus ei ole tärkeysjärjestyksessä.

1. Rahaa. Muotibloggari on tyyppi, joka ei shoppaile vain viikottain vaan melkeinpä joka päivä. Useinhan blogin kuvaosuus keskittyy ostosten ja päivittäin vaihtuvien asukokonaisuuksien postailuun. Tosin joukossa on paljon niitä, jotka shoppaavat ekologisesti ja taloudellisesti kirppareilta sekä tuunailevat ja tekevät itse vaatteita. Luottokortti on myös kelpo väline, sillä netistä tehdessäsi tilauksia ympäri maailmaa, on hyvä omata kansainvälinen maksuväline. Allekirjoittanut yrittää välttää luottokortin hankkimista ja tyytyä maansisäiseen shoppailuun.

2. Hyvä kamera. Voi, voi sitä surkeaa kuvanlaatua johon on tyydyttävä. On kiva omata kamera, joka ei juuri kuvaa ottaessa sulje luukkuaan. Itselläni on toistaiseksi käytössä digikamera, joka on niitä ensimmäisiä digiversioita, joita markkinoilla oli. Mutta tällä siis mennään, toistaiseksi.

3. Poikaystävä, kämppis tai jokin muu läheinen henkilö, joka voi ottaa sinusta kuvia missä ja milloin tahansa, uskollisesti. Sen sijaan, että saisin kuvan päivän vaatteista aamulla, kun olen vielä fressi, on ollut tyydyttävä iltakuvaukseen, jolloin on kaveri ottamassa kuvaa. Eli ei ihmekään, ettei kovin hemaisevaa neitiä ole kuvista havaittavissa.

4. Kuvankäsittelytaidot, leikkaa, liimaa, liitä...helppoa, niinhän??? Kyllä nyt harmittaa, kun en syksyllä vaivautunut nousemaan vapaavalintaiselle kuvankäsittelykurssille. Nyt sitten koitan jollain ylimääräisellä ajalla opetella ominpäin. Ei vielä kovin lahjakkaalla menestyksellä. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä.

5. Aikaa, aikaa. Muotiblogin ahkera päivittäminen pitää blogin kiinostavana ja lisää vakiolukijoiden määrää. Aika on kuitenkin rajallista. Arki kun on työssäkäyville ja opiskelijoille hektistä, yhtäkkiä on repäistävä muutama ylimääräinen tunti tekstin kirjoittamiseen, uudelleenlukemiseen ja jäsentelemiseen, kuvien muokkailuun ja valokuvaamiseen.

6. Verkostoituminen, muiden muotiblogien lukeminen ja blogien kommentointi. Loppujen lopuksi on kiva tutustua kanssasisariin.

7. Mielenkiintoinen persoona, tai ainakin illuusio siitä.

8. Kirjoittamistaidot, tosin tämä ei nouse kaikista tärkeimmäksi, sillä niin kuin uusimman Ellen muotiblogeja käsittelevässä artikkelissa Go 4 it vol.2 blogin pitäjä Minna kiteyttää: "Sisältö ei aina ole kovin laadukasta, mutta päähenkilöiden takia juttuun jää koukkuun". Tämä saippuasarjoihin viittaava vertaus osui kyllä nappiin. Muutama vuosi sitten koukututtiin arkisin puoli kuudelta seuraamaan sisältörikasta saippuasarjaa, nykyisin moderni aikalainen lukee blogeja.

Tässäpä leikkimielisen listan aatoksia. Tätä listaa ei sitten kannata lukea ihan täysin vakavissaan. Mielestäni muotiblogi on jossain määrin väärä käsite, sillä suurin osa ainakin itse seuraamistani blogeista on enemmänkin persoonallisia tyyliblogeja. Ja niiden kirjoittaja on symppis, jalat maassa oleva kirpparishoppailija, joka sekoittaa sopivassa määrin uutta ja vanhaa. Hyvissä tyyliblogeissa välittyy pukeutumisen hauskuus, luovuus ja kekseliäisyys. Puuduttava sen sijaa on lukea blogeja, joissa käsitellään mikä on in ja mikä out, saman tiedon kun saa lähikiskan lehtihyllyiltä.

Ja lopuksi. Jokaiselle bloggaajalle oli sitten kyseessä tyyli- tai ihmissuhdeblogi, blogin pitämisessä on kyse oman tilan luomisesta ja hallitsemisesta, vähän samaan malliin kuin Virginia Woolf kirjoitti aikoinaan teoksessaan A room of own's own (1929) omasta huoneesta, sen tarpeellisuudesta omien ajatuksien kokoamiseen sekä luovaan toimintaan - tosin feministisestä näkökulmasta.

Mitä sinun mielestäsi vaaditaan muotiblogilta? Keksitkö listalle jatkoa??

Voi ihana koiruus...

Huh huh kiireinen viikonloppu takana Oulussa. Miksi sitä aina kuluttaa itsensä reissussa laatimalla tappoaikatauluja, niin että reissulta kotiuduttua olo on kuin jyrän alle jäänyt? Takana on työntäyteinen viikonloppu, pippalointia ja muutto. Ja aika kului taas niin siivellä, mutta olipahan kiva nähdä minulle tärkeitä ihmisiä. Ja voi asuntomme Oulussa näytti todella kivalta, kun pojjaat on sitä laitelleet.

Viikonlopun tähtenä toimi ehdottomasti koirani Iivari, joka vietti kanssani muutaman päivän. Lauantaina oli Stokkalla koirien muotinäytös, ja bongasin koiralleni esittelypöydiltä söpön raitapaidan ( jossa koirani näyttää ihan golffarilta). Ja olisihan siellä ollut vaikka mitä krääsää koirille nahkalätsästä alkaen, mutta jotain rajaa kuitenkin. Tämän paidankin ostin itse asiassa siinä tarkoituksessa, että voin kopsata siitä koiralleni kaavat. Onhan totta, että koiravillityksen kasvaessa alkaa markkinoille ilmestyä mitä kummallisinta hyötytarvikkeita, ja rahastuksen makua on ilmassa. Yhtäkkiä koirasta on tullut leikkikalu, jolle ostetaan vaatteita ja leluja kuin lempibarbille konsanaan. Vierailin kerran eräässä koirientarvikeliikkeessä, jossa timanttisesta ruokakupista sai pulittaa n. 60 €, siis oikeesti, kuka täysjärkinen tuollaiseen sijoittaisi?!!!

Mutta tässä siis monsieur Iin paita, näyttää aika suloiselta, vai mitä?



Kuvassa: Iin paita, SAtockmann. Minulla: paita: kirppislöytö, hame: H&M, kengät: kirppiis, huivi: Kaunotar ja kulkuri ja kukkolelu: Stockmann


Viikonlopun aikana ehdin pikapikaa vierailla naapurin kirppiksellä, ja säkillinen vaatteitahan sieltä lähti matkaan. Helmilöytö oli ruskea nahkarotsi, joka oli -50%, eli maksoi minulle vain 5 euroa. Vaikka takki olikin minulle liian iso, tiesin sen löytävän oikean omistajansa. Niinhän siinä sitten kävi, että kämppikselleni takki istui täydellisesti. Takki löysi onnellisen omistajansa.
Mukaani kirppikseltä tarttui pitkä farkkutakki kolmella eurolla, jossa on sitä 70-luvun meininkiä, vihreä minihame, beige villapaita, Nanson punakuvioinen toppi ja lintukorvikset. Et ei hullumpi reissu. Kirppareilla koluamista voi verrata siihen Forrest Gumpin kuuluisaan fraasiin "Life is like a box of chocolates, you never know what you're going to get". Jep jep!

Tässä muutama kuvapostaus viikonlopulta. Kiva neljän viikon jälkeen tehdä tutkimusretki "vanhojen vaatteiden" pariin, omaan vaatehuoneeseeni.



Ylemmässä kuvassa: paita, kirppsilöytö 1,50€, laukku, gina tricot.
Alempi kuva: Hame, H&M, Musta jakku, H&M, huivi, kirppislöytö.

ps. Ei varmaan tarvitse mainita, että tämä muutamassa kuvassa esiintyvä sininen hame on suuressa suosiossani tällä hetkellä...Laitoin sen huomaamatta tänäänkin päälle...Mutta nyt aika rientää töihin..

pps. Ja kyllä, tarvitsen hiusten leikkuun, tämä pehko tekee minut hulluksi...

Hairspray , hairspray

Luvassa elokuvahehkutusta. On kiva yllättyä positiivisesti elokuvasta, jota kohtaan ei ole mitään muita odotuksia kuin että sen jaksaisi katsoa loppuun. Mutta nyt löytyi oikea helmi. Meillä on ystäväni Ilonan kanssa menossa James Marsden -kausi (meidän kesken Marsdelight, allekirjoittaneella on hieman huono nimimuisti). Päätimme kahlata hänen tähdittämiä elokuvia lävitse. Villitys sai alkunsa 27 dresses -elokuvasta, jonka ehdoton kantava voima oli Marsdelight. Eilen vuorossa oli Adam Shankmanin ohjaama Hairspray. Aluksi hieman vierastin, kun kyseessä on musikaali, mutta hyvät ihmiset, tämä elokuva oli helmien helmi. Koko elokuvan ajan mieleni täytti hyvä fiilis, ja milloin tahansa olisi voinut pompata sohvalta ylös tanssimaan. Eläytymistä elokuvan tunnelmaan kuvastaa, että olin melkein taputtaa erään tanssikohtauksen jälkeen. Tosin tätä täydellistä elokuvakokemusta tähditti videotykki ja täydellinen äänentoisto.

Yksi varoituksen sana Hairspraysta. Sen jälkeen tanssittaa vimmatusti. Suosittelen elokuvan nautittavaksi tyttöjen illassa, jossa haetaan nostoviilistä ja illan päätteeksi lähdetään porukalla tanssimaan.

Tietenkin elokuva inspiroi minua myös lumoavalla 50- ja 60- luvun taitteen puvustuksella. Elokuvassa korostui hyvin siirtymisvaihe 50- luvulta 60-luvulle, fiftarin new look vaihtuu rokimpaan tyyliin.



kuva





Töiden jälkeen päädyin ginatricottiin, jossa en ole aiemmin shoppaillu. Tietoisesti olen kartellut, vältellyt ja kiertänyt kaukaa. Mutta tänään rikoin kaavaa. Tämä ei ollut suunnitelmissa, oikeasti.Nyt karkasi mopo käsistä. Loppukuu eletäänkin sitten pyhällä hengellä ja pavunvarsilla.
























Kuva 1. paita: h&m, shortsit ja laukku ginatricot, kengät dinsko
Kuva 2. paitapusero kirppikseltä, trikoomekko gt, mustat kengät kirppikseltä
Kuva 3. tunika/mekko gt, helmet kaunotar ja kulkuri, lp kirppikseltä


Sitten vielä helmilöytöön bonarilta. Eli tämä benettonin mekko löytyi neljällä eurolla. How lucky am I?!!!Nousee ehdottomasti uudeksi suosikikseni.


Mutta nyt pakkailemaan ja paketoimaan tuliaisia, sillä huomenna suuntaan viikonlopuksi pohjoiseen...Vihdoinkin.

P.s. pahoittelen hapanta ilmettäni ja väsynyttä olemustani, tunnen oloni flunssaiseksi...

Iloisia häntähuiskuja

Ihana oli töiden jälkeen astua ulos, kun se aamuinen lumimaisema olikin vaihtunut aurinkoiseksi iltapäiväksi. Bussin ikkunasta hymyn huulilleni sai ulkoilevat koirat, jotka niin innokkaasti hännät heiluen nuuhkivat kevään ensituoksuja. Missä se meidän into on, kun aurinko paistaa ja kevät etenee?

Viikonloppu kului taas niin sutjakkaasti viihteen ja shoppailun parissa. Perjantaina kävimme kaverin kanssa perinteisellä skumppajahdilla. Eli nauttimassa after very hard work week skumppaa. Ja se perjantai-ilta vierähti taas yhdestä toiseen, ja sitä rataa. Minä kassialmana liikuin baarista toiseen päivän ostosten kanssa. Perjantain irrottelussa on jotain niin vapauttavaa, kun tietää, että viikonloppu on alkamassa eikä ole kiirettä minnekään. Perjantaina ei vaan voi olla pahalla tuulella.

Lauantaina oli sitten virallinen shoppailupäivä. Päätimme lähteä kunnon kirpparikierrokselle kaverini Ilonan kanssa, joka ei ole vielä oikein päässyt sisälle tähän kirpparitouhuun. Ja kyllähän sitä löytyi vaikka mitä vaatetta neidillekin, vaikka emme ennättäneet käydä kuin kahdella kirpparilla. Omat löytöni olivat tällä kertaa aika kirjapainotteiset. Löysin Sammon kirppikseltä pöydän, joka oli pullollaan taidekirjoja ja kunnon rock lp-levyjä. Sinnepä ne rahat sitten menikin. Ostin mm. Picasson kuvitetun elämäkerran ja venäläistä 1900-luvun taidetta käsittelevän kirjan. Mukaani tarttui myös David Bowien ja rollareiden lp:t. Sitten löysin kaksi todella hyvin kuvitettua "Kauneimmat käsityöt" - teosta. Kirjat ovat 70-luvulta ja sisältävät todella hyvät ohjeet ja havainnollistavat kuvat ompeluun ja neulomiseen. Mitä helmiä!





















Pienen etsimisen jälkeen löysimme viimein LA-kirppiksen, josta mukaani tarttui tummanruskea laukku ja piianpeili. Olen aina halunnut itselleni tällaista klassikkopeiliä, jonka sai vitosella. Epäilemättä alan vahvasti olla sitä mieltä että, kun työharjoitteluni päättyy täällä Tampereella tarvitsen alleni ison henkilöauton kuljettamaan kaikki kamani takaisin pohjoiseen.

Alla vielä lauantai-illan huuma, päätettiin lähteä klubille jammailemaan. Salut!


Toppi: h&m
hame: h&m
laukku: kirpparilöytö
koru: kirppikseltä

Lähdetäänkö safarille - paita

Tämä päivä oli taas niitä, että herätään väsyneenä, juodaan aamukahvit vauhdilla eikä vaatekaappini suostu tekemään yhteistyötä kanssani. Luovuutta puhkuen laitan päälleni tylsän luonnonvalkoisen villapaidan ja huivin, joka ei pysy nätisti rusetilla. Talking about a beauty! Väsymyksestä saan kyllä syyttää itseäni, tai itse asiassa Monica Alia, sillä hänen kirjansa Brick Lane piti minut valveilla aina kahteen asti yöllä. Epäilemättä Monica aikoo tehdä saman tempun ensi yönäkin.

Sitten minä tuhlari innostuin vielä shoppailemaan yöllä Adlibris -nettikirjakaupassa luettuani Nelliinan vaatehuonetta, jossa neiti esitteli uusia kirjalöytöjään. Tilasin itselleni tämän 108 ways to transfor a T-shirt, Sylvia Plathin Bell Jar - äänikirjan, jonka kertojaäänenä toimii Maggie Gyllenhaal sekä Art noveau -kirjan. Sylvia Plath on ollut lempirunoilijani kautta aikojen, ja omistan jo entuudestaan hänen runokirjoja, kirjekokoelman ja päiväkirjan. Mutta tämä Bell Jar uupuu vielä kokoelmastani, pian olen onnellinen omistaja. Ja vielä äänikirjana! Terveisiä vain poikaystävälleni, joka saa ensiviikolla kirjapaketin Ouluun, neiti ja lasku tulee sitten perässä.


Sylvia Plath



Vaikka aamulla tulikin sähäkkä lähtö bussiin, ehdin keskustassa käydä pikapikaa Uffella, ja tein tällä kertaa eksoottisia löytöjä, afrikkahenkinen tunikapaita, keltainen villaliivi sekä pinkki esiliina. En tiedä onka tämä afrikkapaita vähän liian härski, mutta leveälahkisten farkkujen, hapsulaukin ja aurinkolasien kanssa tämäkin paita menee, vai mitä olette mieltä? Paha vikani haalia itselleni välillä näitä kummallisuuksia.









Muuten työpäivä harjoittelupaikassani sujui rattoisasti ihania mekkoja ommellessa. Asiakkaat tosin taisivat kummastella, kun neiti saumuroi myyntitilan tiskillä seisoen!

Ja en sitten ollut ainoa, joka oli hieman hajamielinen tänään, nimittäin oltiin työkaverin kanssa astuttu stokkalle sisään One Wayn puoleisista liukuovista, niin meitä vastaan tuli teinipoju, joka juoksi pahki liukuoviin, ja huusi vielä perään, että perkeleen ovet!! Että sitä tilannekomiikkaa.

Tahtoo Parikat

Vaikka tämäkin päivä näyttäytyi sateisena ja harmaana, on muutama asia, jotka piristivät minun tiistaitani. Nimittäin SuperMukavan näyteikkunaan on ilmestynyt Minna Parikan kevät/kesä 2008 -mallisto. Ja voi voi, katsokaa näitä ihanuuksia! Eikö jokaisen muotitietoisen suomalaisen naisen tulisi omistaa yhdet parit Minna Parikan kenkiä? Yritän hyvällä yrityksellä puolustaa itselleni ja poikaystävälleni, että miksi kukkaron nyörejä tulisi raottaa - edes tämän yhden kerran! Onhan kyseessä elinikäinen sijoitus.

Ja toinen asia joka teki sateisesta tiistaistani herkullisemman... Ihana vohvelikahvila Ojakadulla. Kävin tauolla hakemassa vaniljajäätelöllä ja kinuskikastikkeella höystetyn vohvelin ja kanelikahvin kermavaahdolla...eikä enää ollutkaan niin väliä, että unohdin ottaa matkaani sateenvarjon ja sadehattuni.

Ja vielä niihin Parikoihin. Mikä on sinun suosikkisi? Ava, Frida, Lily vai Bow ? I think mine is Frida...



Ava



Lily


Bow

Frida


Kuvat otettu SuperMukavassa Ojakatu 1, www.supermukava.fi,
Minna Parikka

Ja sitten vielä kirpparilöydöksiin. Ehdin aamulla käydä pikaisen kierroksen Bonuskirppiksellä, josta löysin parit korkkarit, Latvialaisen novellikokoelma -kirjan ja kivan peilirasian.




Näihin kenkiin on siis tyydyttävä ennen kuin saan jalkaani ne Parikat.

Ha haa laivareissulta on selvitty hengissä. Takana on mukava ja vauhdikas viikonloppu hyvässä seurassa, ja olo on rennosti väsynyt. Parin päivän biletys vaatii veronsa, ja todellisuus iski karuakin karumpana sateisena maanantaiaamuna, kun jokaikinen osa minusta olisi vain halunnut painaa pään tyynyyn.

Palaten vielä siihen laivareissuun. Suuntasimme ystävieni Ilonan ja Jonnan kanssa Turusta lähtevälle Viking linelle viihderisteilylle viettämään tyttöjen iltaa. Ohjelmassa oli siis perinteistä kupin kaatoa, shoppailua ja danssaamista. Jo ennen junalle lähtöä innoistuin shoppailemaan Uffelta oranssin sadelakin, keltaisen shaalin ja inkkarilaukun. Sitten piti vielä rynnätä Hulluille päiville hakemaan Akateemisesta Peter von Baghin Elokuvan historiaa -opus, jota olen haikaillut kirjastooni. Tätä tiiliskiveä raahasin sitten junaan, laivaan ja takaisin Tampereelle. Tytöt nauroivat, että neidillä on kädet täynnä kasseja jo menomatkalla.


Kaikki kuvassa olevat tuotteet Uffelta..


Ruskea keeppi kirppikseltä.






Mutta siihen laivareissuun... kyllä se vaan on eri bilettää merellä kuin viettää perus tyttöjen iltaa maissa. Ihana välillä irtautua oikein kunnolla ja keskittyä vain siihen olemiseen. Missä muualla voi heittää kengät hytin nurkkaan ja noutaa kaveria baarista sukkasillaan? Tai levähtää hetken hytissä ja jatkaa sitten bailaamista? Ja missä muualla on ihan normaalia juoda pienet sunnuntaihilpeät kuin laivalla?



Laivailun filosofiaa...

1. Jos korkokengät ahdistavat, heitä ne hytin nurkaan ja jatka bailaamista sukkasillaan. Ei täällä tarvita kenkiä!

2. Sunnuntaikännääminen on oikeasti rentouttavaa, mutta sallittua vain laivalla - siellähän se on normaalia.

3. Risteilemiseen voi tulla addiktio, jo paluumatkalla aletaan keskustelemaan uuden laivamatkan varaamisesta. Ja kun ne Tax free -myymälöissä tuputtavat niitä ilmaisia risteilyjä.
Ja meissä kaikissa asuu pieni juntti...



Biletunnelmissa laivalla...


minä ja west beach...illan hittituote

Skumppaa, skumppaa, anyone?

Hahaa..Skumpallehan se meni tämäkin ilta. Mahtava päivä muutenkin. Aamulla heräsin jo hyvissä ajoissa, että ehtisin käydä kirppiskierroksella ennen töihin menoa. Bonarilla vain ennätin, ja neiti astelee ulos kahden täyden muovipussillisen kans vaatteita, laukkuja ja kaikkea muuta kivaa. Ihan mielissäänhän sitä oli koko päivän. Enkä siis ennättänyt käydä kuin yhdellä kirppiksellä!Mahtavaa olla taas Tampereella, tosin hintataso kirppiksillä on hieman korkeampi kuin pohjoisessa.

Bonarilta siis bonuskirppiksiltä suunnistin vielä hulluille päiville (luojan kiitos en ole itse tällä kertaa töissä!!!), ja ostin pari cd:tä: The Cardigansin Gran turismon(jonka aikoinaan kiikutin divariin, ja jota olen jälkeenpäin kaipaillut kovastikin) ja Bob Dylanin The Freewheelin - levyn, jossa on se ihana levynkansi, johon mm. Vanilla Sky -elokuvassa Tom Cruisen esittämä henkilö David Aames liittää merkittäviä (epätodellisia) hetkiä elämässään. Jo itse levynkansi huutaa ostamista!Tämä on siis ensimmäinen ostamani Bob Dylanin levy.Veli ja Isäni on kovia Dylan diggareita, ja niiden innoittamani kai tämänkin levyn ostin. Muutenkin on kiva, kun on veli, joka huolehtii, että siskon musa-asiat on kunnossa.Toisin sanoen aina kun kaipaa uusia virikkeitä, ei tarvitse kuin kilauttaa veljelle, niin on aina jokin mielenkiintoinen bändi/artisti kiikarissa.




Töissä pidinkin puotia pystyssä ihan yksikseen. Ja aina kun sattui olemaan hiljaista, niin neiti ompeli takahuoneessa hametta, joka on ollut työnalla tässä jonkin aikaa. Päivän päätyttyä suuntasimme kamun kans hennesin kautta public cornersiin, jossa oli skumppapullo kympillä. Sitä sitten lipiteltiin, ja siirryttiin vielä odottelemaan bussia koti -baariin.Meitsi jakso hehkuttaa uudesta Blondie-topista, vaikka varmaan joka toisella typyllä mahtaa olla kyseinen henkan paita.Itse olen kyllä vannoutunut Blondie-fani.Tyypillistä, kun tämä neiti astuu areenalle, niin ollaan heti dj:tä ahdistelemassa, et soita sitä blondieta, jooko!!!!Ei muuta kun öitä...Huomista laivareissua odotellessa.Postaan myöhemmin kuvia kirpparilöydöistäni, jotka tällä hetkellä jylläävät pesukoneessa. Ja hei älkää kysykö Hessusta, minun vaan oli saatava se matkaan kirppikseltä uuden keittiöni koristeeksi.




Kuvassa itse väsäämäni hame uffelta löytämästäni verhokankaasta...kevättä rinnassa!!!

Ps. Tämä Cardigansin levy toimii taas, enää en kiikuta sitä mihinkään...